Metallipajalta...Mitä MIG-hitsaus on?
Viime aikoina olen purkanut syvintä luomisen tuskaani metallipajalla. Olen superonnekas, koska olen löytänyt paikan, jossa on kaikenlaista tarpeistoa metallitöiden tekemiseen. Kunnollinen paja, jossa lähes joka paikka on harmaan metallipölyn peitossa. Pääsen sinne silloin tällöin. Muina aikoina kerään materiaalia ja piirrän suunnitelmia. Viimeksi, saatuani kokonaisen patjan verran sängynjousia, kehittelin paperille vaihtoehtoja ja ajoin innoissani pajalle - vain toteamaan, että ne penteleet ovat aika tiukassa! Puolentoista tunnin jälkeen irti oli 20 jousta. Sen verran voimallisesti meni hermo, että päätin jatkaa toiste ja rälläköin patjan säilytyskokoon.
Kerron nyt muutamalla sanalla siitä, mitä hitsaus on.
Hitsatessa yhdistetään kaksi osaa lämmön (ja/tai puristuksen) avulla yhteen. Wikipedian mukaan lämmönlähteenä voidaan hitsauksessa käyttää sähkövirtaa, kitkalämpöä, liekkiä, lasersädettä tai elektronisuihkua. Minulla ei ole kokemusta muusta kuin sähkön avulla hitsaamisesta.
Kun hitsataan lämmöllä, puhutaan sulahitsausmetelmistä.
Pointti on se, että hitsattava pinta sulaa yhdessä lisäaineen kanssa ja jäähtyessä niistä tulee kokonaisuus. Metallihan ei sula ihan helposti, joten lämmönlähteen tulee olla aika voimakas. Tarvittava lämpö voidaan saada valokaarella, kaasuliekillä tai kemiallisella reaktiolla. Useimmiten siihen pakettiin hivutetaan hieman lisäainetta. Suomeksi puhutaan esimerkiksi hitsauslangasta.
Minä olen vain ja ainoastaan kaarihitsannut, eli käyttänyt hyväkseni valokaarta. Siinäkin on useampia vaihtoehtoja, mutta useimmiten kysymys kuuluu, että "käytätkö puikkoa vai miggiä?"
Ja, minä vastaan, että MIG-laitetta.
Yllä olevassa kuvassa hitsaan MIG-laitteella. Kuvassa näkyy myös valokaari. MIG-hitsauksessa valokaari palaa suojakaasun ympäröimänä hitsauslangan ja työstettävän metallikappaleen välissä. Sula metalli hitsauslangasta siirtyy pieninä pisaroina hitsisulaan. Hitsisula on siis osittain sulaa metallia hitsattavasta palasesta ja taas hitsauslangasta.
MIG-laitteessa on langansyöttö, joka puskee uutta lankaa hitsauspäästä valokaareen.
MIG-hitsauksessa valokaarta suojelee suojakaasu. Sen saa joko kaasupullosta tai voi hankkia laitteen, jossa suojakaasu on mukana hitsauslangassa. Jos tosissaan hitsaa, hitsaa kaasulla. Mutta minä vain leikkihitsailen, joten en jaksa pelleillä kaasupullojen kanssa. Minä siis hankin hitsauslaitteen, joka toimii ydintäytelangalla. Omani on jopa sellainen, että virtaa voi ottaa seinästä, sillä sulaketaulussa riittää 10 ampeerin sulake. Toki tällaisella laitteella on myös rajoituksensa: ei se 2 mm paksumpaa metallipintaa jaksa hitsata.
MIG-hitsaus on nopeaa. Mutta siinä saa aina välillä kikkailla langansyötönnopeuden ja hitsausjännitteen eli voimakkuuden kera. Jotkut metallit ovat helpompia hitsautumaan kuin toiset. Ongelmallisinta omissa töissäni on se, että yhdistelen erilaisia osia yhteen. Romurauta ja 0,5 milliä paksu levy yhdistyvät välillä todella nihkeästi. Paksu pinta vaatisi lämpöä paljon enemmän kuin pelti. Saatankin lämmittää sitä jonkin aikaa ja sitten tehdä pikkuisen kiepauksen pellin puolella.
Joskus metalli hitsautuu kiinni,
useimmiten ei ja aika usein levy on palanut puhki.
Hitsausjälkeä putsaillaan esimerkiksi teräsharjalla tai hiomalla kulmahiomakoneella (eli rälläkällä). Kulmahiomakoneessa käytetään laikkoja: hionta tehdään hiomalaikalla ja katkaisulaikalla leikataan eli katkaistaan.
Tulevaisuudessa esittelen omia hitsauslaitteitani tarkemmin.
Jos pidit postauksestani, kerrothan siitä ystävillesi? Kiitos!
PS Haluatko nähdä ensimmäiset metallipatsaani?
Kommentit