Asennekoruja - Käyttö oman harkintasi mukaan
Viime aikoina olen tutustunut polymeerimassaan. Siihen löytyy useita tuotenimiä, joista yleisimmät lienevät Fimo ja Cernit. Massa pehmitetään käsissä ja siitä muotoillaan esine, joka sitten poltetaan kovaksi 130-asteisessa uunissa. Simppeliä.
Niinhän sitä luulisi!
Jos nyt suoraan sanotaan, niin jossain vaiheessa sanoin ruman sanan. Minähän hyppäsin suoraan altaan syvään päähän ja päätin, että nyt tehdään mahdollisimman hyviä nukensilmiä. Kääntelin ja vääntelin massaa useita tunteja. Aina meni pilalle ja nyt minulla on muuten kasa epämääräistä, harmaata polymeerimassaa. Lopulta etsin parhaimman youtube-videon ja menin askel askeleelta kohti jonkinasteisia pupilleja (kokeile hakea sanoilla: polymer clay eyes).
Valtavan henkisen itsetyytyväisyyden tuntein nostin uunista nämä. Lopuksi lakkasin pupillit polymeerimassalle tarkoitetulla lakalla, jotta sain niihin hyvän kiillon.
Vitsihän kuuluu, että "kun itse tekee, saa oman näköisen".
Nyt minulla on silmiä ja niille pitäisi keksiä erilaisia käyttötarkoituksia. Ensimmäisen korun tein pikaistuksissani puisen riipuksen päälle.
Tämä nyt ei kuitenkaan riitä, jos otsikossa lukee "Asennekoruja".
Seuraava sormus on huomattavasti helpompi tehdä. Tarvitset huopapalloja, pienen pätkän ohutta, pyöreää kuminauhaa ja neulan sekä lankaa. Solmi kuminauhasta rinkula ja piilota solmu huoparenkaiden keskelle.
Pystyy käyttämään sormissa, vaikka ne olisivat turvonneet nakeiksi asti.
Kun nyt olet nostanut huopapallot pöydälle, niin nosta siihen myös kankaan loppuja, nappeja ja palanen huopaa. Seuraava koru tulee rintapieleen. Neulaksi käy aivan hyvin hakaneula. Pistä alle huopapalanen ja ala pistellä siihen kiinni kaikkea kivaa. Mitä sekalaisempi seurakunta, sitä parempi.
Kun minulla lähtee flow-fiilis päälle, alan jostain syytä AINA laulaa Edith Piafin kappaletta Je ne regrette rien. En muista paljon enempää kuin kertosäkeen, mutta sitä voi sitten laulaa loopilla uudestaan ja uudestaan. Onko sinulla hyvän fiiliksen kappaletta?
Draamankaaren puitteissa on aika esitellä omien asennekorujeni TOP 1.
Se on nimittäin papiljottipinni.
Tämä pinni päässä olen mennyt paremmissakin juhlissa. Kerran kaupassa törmäsin kampaajaystävääni, joka meni minut nähdessään hieman vaivaantuneen näköiseksi, kumartui sitten lähelleni ja kuiskasi, että "Heidi, sulla on jäänyt paplari päähän".
Kun kerroin, että se on ihan tahallaan siinä, hän naurahti, mutta silmistä näin, että hän piti minua hetkisen aikaa hieman höppänänä.
Ihana, Ihana ystävä.
Lopulta vielä yksi kaikkien aikojen parhaimpia korujani. Minulla on toki hopeisia ja kultaisia koruja, mutta rahallahan ei osteta oikeaa rakkautta. En ole tehnyt sitä itse, vaan hankkinut vuosia sitten tamperelaisesta käsityöliikkeestä. Perheeni ihastus tähän fiktiiviseen hahmoon on loppumaton. Keskustelun aloittajana tämä koru on huippuyksilö.
Jos ihminen tietää aiheesta hieman, hän sanoo: Richard Dean Anderson. Toisille riittää Ihmemies. Sitten puhutaan siitä, miten hän selvittää ihan mitä vain hakaneulalla ja purukumilla.
PS Jos kierrät kirpputoreilla tai vaikkapa lähisukulaisten varastoissa, katso, jos löydät sieltä puisen haravan. Siitä voi tehdä korutelineen.
Haluatko ilmoituksen, kun laitan blogiini uuden postauksen? Seuraamalla Heidididit -sivua Facebookissa saat vinkkiä aina, kun blogissa tapahtuu.
Klikkaa sivuille tästä: https://www.facebook.com/heidididit.fi/
Heidididit-blogin 5 luetuinta postausta:
Kommentit