Tuija muutti meille - Eli ohje siitä, miten haravasta tehdään naulakko!

Puinen harava löytyi kirpputorilta puolella toista eurolla. Siitä puuttui pari piikkiä, joten minulla oli kolme vaihtoehtoa a) jättää piikkien kohdat tyhjiksi b) tehdä piikit, jotka näyttävät ihan vastaavilta kuin aikaisemmat - vuosien puutarhatöissä muokkaantuneet mokomat c) tehdä haravanpiikit ja korostaa niiden erilaisuutta.

Päädyin vaihtoehtoon c. Kävelin rautakauppaan ja ostin pyörörimaa, jonka halkaisija oli 12 mm. Verstaalla sahasin kolme noin 8 cm pitkää pätkää ja maalasin ne kirkkaalla spray-maalilla. Maalin kuivuttua suurensin haravan piikin reikiä oikean kokoon ja liimasin piikit kiinni.

Harava on aikoinaan tehty täysin ilman liimaa. Ei voi kuin ihailla käsityötaitoa. Puu oli muuten kovaa ja mietinkin mitä se voisi olla. Vanhassa pinnassa oli kuitenkin sen verran multaa, maalia ja kuluneisuutta, että en lähde arvailemaan lajia.

Haravasta tuli Tuija viimeistään siinä vaiheessa, kun se sai seinään kiinnitettäessä silmät. 

Reiät porasin etukäteen. 

Tuija sai kunniatehtävän kaulakorujeni ylimpänä suojelijana. Siitä vain katsomaan vanhoja työkaluja sillä silmällä, itse ainakin tykkään uudesta naulakostani paljon. 

Jos pidit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin. Kiitos!