Muovipusseista koruja

Muovipusseja sulattelemalla saa tehtyä vedenkestävää kalvoa esimerkiksi kasseiksi, koruiksi tai jopa sadetakeiksi. Sulatuksen lähtökohta on simppeli: etsi muovipussi, aseta se leivinpaperien väliin ja paina silitysraudalla päälle.

Siinä on kuitenkin pari muuttujaa.

Ensinnäkin jokainen pussi sulaa eri tavalla. Toisekseen silitysraudan lämpötilalla on merkitystä. Itse vedän täysillä ja oikein innostun, jos muoviin tulee jälkiä. Toiset voivat viihtyä hillitymmillä vesillä. 

Kolmanneksi! Pussi kutistuu sulaessaan. Jos haet tietyn kokoista palaa, varaa muovia ainakin tuplaleveys. Pussia kannattaa sulatella hissukseen, pari kerrosta kerralla. 

Oheisessa rannekorussa on melkein kokonainen, musta kassi. Leikkasin kantokahvat ja pohjan pois. Käänsin tekstipuolen sisäänpäin ja aloin silittää. Käänsin ja leikkelin palaa ja silitin sitä hiljalleen pienemmäksi. Lopuksi koristelin sen erivärisillä muovin paloilla.

Kun kerroksia alkaa olla enemmän, muovi myös jäähtyy hitaammin. JA SE REPEYTYY, jos leivinpaperia irrottaa liian aikaisin. Eli odota jokaisen silityskerran jälkeen hetken aikaa. Itsellenihän sellainen kärsivällinen seinään tuijottelu on aivan liikaa pyydetty, joten teen aina kolmea tekelettä yhtä aikaa. Leikkaamalla eri väristä muovia pintaan teet kuvioita. Repimällä reunoja ennen silitystä, teet mielenkiintoisempaa reunusta. Kaikki on sallittua. Elämä on valintoja. 

Apropoo. Väittäisin muovin sulattelun sellaiseksi touhuksi, jossa ilmanvaihto on enemmän kuin suotavaa. Kunnon veto siis päälle! Oikeasti. Jos pystyt, mene pihalle.

Käytä ns pehmeitä muovikasseja, joissa on PE-merkintä. Merkintä löytyy useimmiten pussin pohjasta: mukana voi olla numero 04 ja PE-LD tai 02 ja PE-HD. Erityisen oleellista on välttää PVC-muovia, jota on esimerkiksi kontaktimuovi - siitä nouseva kloorivety on vaarallista hengittää.

Lisäksi säästyt uuden silitysraudan hankinnalta, jos tarkkailet leivinpaperia. Jos nyt kuitenkin osut muoviin, pidä rauta kuumana ja hinkkaa pohjaa aina puhtaaseen sanomalehden kohtaan. Se on auttanut minulle. 

Viimeistelyssä saapi olla luova. Itse pidän simppelistä otteesta ja rosoisuudestakin. Rintakoru on kiinni hakaneulassa. Rannekorunkin voi yhdistää eri tavoin: painonapeilla, nauhoilla tai virallisilla korun osilla. Itse pistin noin 21 senttisen soiron kumpaankin päähän kaksi reikää isolla silmäneulalla ja vetäisin läpi nätin kuminauhan. Nyt rannekoru venyy juuri sopivasti kämmenen kohdalla. 

Vedän paikalliselle Martta-yhdistykselle keväällä muovipussin sulattelusta työpajan. Nämä korut ovat sinne malliksi. Hurahtavat näihin ja seuraavaksi ompelevat sitten jo sulatetuista pusseista kukkaroita ja laukkuja....Martat ovat sellaisia hurahtelijoita. Eiku oikeasti. Ovat.

Ai niin, onko sinulle jäänyt remontin jäljiltä kasapäin kuivuneita siveltimiä?
Tee kuivuneista siveltimistä perhepotretti.