Singeristä allaspöytä - ohjeet

Blogiyhteistyössä K-Rauta Kaukajärvi, Tampere


Nyt muuten on simppeli projekti, vaikka päältäpäin ei ehkä uskoisi! Jokainen realistinen tuunaaja ja käsillätekijä odottaa, että jossain välissä joutuu edes hetkellisiin vaikeuksiin todellisuuden kanssa, mutta tämä pöytä on niin helppo, että en joutunut juomaan edes tuumauskahvia missään vaiheessa. 
Putkimiehen tai -naisen homma vaatii, mutta kun minulla oli sellainenkin valmiiksi sovittuna, niin lauleskeluksihan tämä nyt meni. 
Singerin jalkoja on edelleen monissa kierrätyskeskuksissa, nettikirpputoreilla tai hyljättyinä nurkissa, vaikka on niistä jo pöytiäkin nähty tehtävän. Mukana omassa projektissani on Kaukajärven K-Rauta, Tampereelta. Sieltä saa ihan kaikki materiaalit, kuten Tammiholman käsienpesualtaan (Leiria 550x 310 x 130), Oraksen hanakokonaisuuden ja kulmaliittimen sulkuineen, tammilevyn, kalustekulmat, hajulukon (krominen) ja tarvittavat putket, kuten poistoputket (32 mm).

Varmista putkimieheltäsi, mitä sinä tarvitset! 

Meillä kokonaisuus on ihan uusi, joten mitään vanhaa ei ollut hyödynnettävissä. 
Aloitetaanko siitä, mistä normisti pitää aloittaa? Eli alusta.

Ensinnäkin tarvitaan kaikki materiaalit. Minä löysin Singerin jalat jo aikaisin tänä vuonna. Ne tulivat 30 eurolla vastaan kierrätyskeskuksessa, joten minulla ei ollut sitten mitään sydäntä jättää niitä sinne. Koneen irrottamiseen tarvitsi muutaman ruuvin pyöräytyksen ja sitten huuhtelin rautajalat ronskisti suihkussa ja harjailin puhtaaksi. (Loputkin Singeristä lähtee kyllä hyötykäyttöön!)


Tammiholman pesuallas on 550 mm leveydeltään ja 310 mm syvyydeltään, joten oli aika helppo napata tasoksi valmis liimapuulevy, jonka syvyys on 400 mm. Tamminen kipale ja allas tilattiin ja ne tulivat muutamassa päivässä. 2000 mm eli 2 m pitkä levy meni vielä jopa ihan henkilöautoon sisälle. 


Meidän WC-tilat eivät ole suuren suuret. Takaseinä oli leveydeltään 1,30 metriä ja syvyyttä ei ollut juuri enempää. Tilaan ei siis voinut luoda isoa pöytää. Singer on leveydeltään 500 mm, joten pistin tasoon 50 mm molemmille puolille lisää. Toisin sanoen sahasin valmiista levystä 600 mm eli 60 cm pitkän pätkän. Tässä alla kuvassa mallailen vielä kokoluokkaa pahvin avulla.

No niin. Jos tässä haluaisi oikein helpolla täästä, niin pöytä olisi tässä. Minä kuitenkin halusin lisätä pienet reunukset peittämään hajulukkoa. (Levyähän oli riittämiin) 


Eteen tietenkin 600 x 50 mm palanen ja sitten sivuille 400 mm - levyn paksuus (18 mm) eli 382 mm. Alla kuvassa en ole vielä sahannut sivupaloja oikeaan pituuteen. Minä käytin sahaamiseen pöytäsirkkeliä, mutta tarkalla ohjaimella homman tekee myös käsikoneella. 
Reunan tulisi olla varsin suora yhteenliimaamisen takia, joten minä tasohöyläsin reunat. 
Ymmärrän, että se on luksusta, johon minulla on verstaalla mahdollisuus, mutta kunhan nyt jonkinlaiseen suoruuteen sahauksessa yltää ja hieraisee vaikkapa pienoisesti palikkaan liimatulla hiekkapaperilla, niin kyllä silläkin tulosta tulee. 


Sitten tarvitaan puuliimaa ja liimataan reunukset puristimien avulla kiinni. HUOM! Laita jotain jämäpuupalojen puristimien ja pöydänpinnan väliin, ettei siihen jää jälkiä.


Minä varmistin liimauksen pienillä kalustekulmilla. 


Poraa ehdottomasti pieni alkureikä! Mutta älä pöydän läpi! Merkkasin teipillä ehdottaman maksimin, jotta en pilaa pöydän kantta. Kiinnitin kulmaraudat ensin pöydän tasoon ja sitten jo liimalla kiinnitettyihin kylkiin. 
Tuossa paketissa on muuten valmiiksi varsin hyvät ruuvit tähän hommaan.


Sitten hiotaan! Valmis levy oli varsin helppoa työstää, joten pikavetäisy riitti. Alla muuten ammattimainen imurin kiinnitys = ilmastointiteipillä vaan kiinni. 


Ennen alla olevaa kuvaa seisoin jonkin aikaa suoran seinän vieressä. Nimittäin. Singerin jalat kaartavat ja jos keskittäisin jalat pöytätason keskelle, taakse jäisi rako.


Sitä me emme halua. Näin ollen mittailin aavistuksen vääntyneiden jalkojen kanssa pystysuoran seinän vieressä ja työntelin levyä paikoilleen. Noin 50 mm taakse jäi (toiselle puolelle hieman enemmän). 
Piirsin lyijykynällä pohjaan merkinnät ja vasta sitten nostin levyn väärinpäin pöydälle ja jalat sitten päälle. Jaloissa on valmiiksi reiät, joten tein jälleen pikkuruiset aloitusreiät ruuville ja tarkistin leveän ja lyhyen ruuvin pituuden varmasti ainakin 5 kertaa ennen kuin uskalsin ruuvata jalat kiinni (Levyn paksuus oli 18 mm ja jalkaankin menee korkeutta, että sellainen 15 mm pitkä ruuvi nyt ainakin voisi pelittää. Kaikessa innossani unohdin itse tarkistaa ruuvit ohjetta varten, koska oli ilmeisesti liian kiire saada öljyä pintaan. 


Tamminen pinta näytti varsin vaalealta, mutta kyllä se värittömälläkin Osmo Color TopOililla kääntyi tummemmaksi. Käsittely on varsin helppo. Öljyä hierotaan levyn pintaan (ja tässä tapauksessa ylä- ja alapuolelle!) nukkaamattomalla rätillä ja annetaan kuivua. Luonnonöljyjen takia rätti voi syttyä käytön jälkeen itsekseen tuleen, joten kastele se nyt ainakin kunnolla vedellä hommien jälkeen. 


Seuraavana päivänä siirsin pöydän oikeaan tilaan altaan kanssa. Nyt piti vielä porata kaksi reikää kuppiterällä (tai pyörösahalla tai pyöröterällä, miten haluaakin laitetta kutsua.) Lyijykynällä vain merkinnät pöytään ja sitten taas uskaliaasti tuulta päin. Mitkäkö kaksi reikää? No yksi hanalle ja toinen poistovedelle. Kuppiterän halkaisija oli hanalle noin 50 mm ja poistovesiputkelle ja hajulukolle noin 75 mm. 


Ja sitten vain odottamaan putkimiehen tuloa! Meille tuli tamperelaisesta H&K Putkesta Lauri, joka sai paljon lisäpisteitä kehumalla pöytääni. Lisäksi hän osasi arvostaa vanhaa poljinta ja se jätettin paikoilleen lisäämällä poistovesiputkeen lisämutka. 



Tässä vaiheessa minä ikään kuin häivyin takavasemmalle: Lauri pisti kaikki osaset paikoilleen ja minä makasin sohvalla juomassa kahvia. Lavuaarin taakse tilasin jo pari kuukautta aikaisemmin erikoislaattoja tamperelaiselta käsityöläiseltä. Nämä laatat ovat siis yksitellen käsityönä tehtyjä. Artesaanina osaan arvostaa. 



Ja näin! Olen kokonaisuuteen enemmän kuin tyytyväinen. Tammilevyä ja öljyä jäi siinä määrin jäljelle, että niistä voi tehdä vielä kokonaisuuteen sopivan puulaatikon, jos niin tahtoo.



 Kiinnostaako oven korjaaminen? Katso ohjeita tästä: oven paneelien korjaus ja oven eristäminen
Käy klikkaamassa itsesi FB-seuraajaksi, saat vinkin uudesta postauksesta:  
Heidi did it
Vilkaise myös blogini muita tekstejä:
Heidi did it -pääsivu

PS Järjestän erityisesti Tyky-päiviin, mutta myös yksittäisille tilaajille, erilaisia taide- ja käsityöaiheisia työpajoja. Käy katsomassa nettisivuiltani valmiit työpajavaihtoehdot. Toimin pääosin Pirkanmaalla, mutta auto kulkee kyllä koko Etelä-Suomen alueelle. →  www.heidikormano.com 

Kommentit

Rautalintu sanoi…
Tulipa siitä kaunis!
Tuula sanoi…
Onpas hauska ja kaunis idea! Meilläkin on lähiaikoina edessä kylppärin putkiremontti ja yritän etsiä hieman inspiraatiota uuden kylppärin sisustusta ajatellen. Olemme vasta alustavasti katselleet putkiliikkeitä, joten varmaan ainakin ensi kesään menee ennen kuin pääsemme aloittamaan, mutta hyvähän se on hyvissä ajoin jo valmistautua. Eli tuo öljy riittää ihan käsittelyksi? Onko pinta säilynyt siistinä käytössä?
Heidi Kormano sanoi…
Hei! Pinta on tosiaan vain öljytty. Pöytää näkyy vain muutama cm ympäriinsä, joten sinänsä se ei hyökkäyksen alle jää, mutta kyllä seisova vesi esim pöydälke jäädessään ihan pientä jälkeä öljypintaan on jättänyt. Öljyilen sitä toki hoitomielessä silloin tällöin tulevaisuudessa. Pinta on siis kuin puinen keittiötaso. Vaihtoehtona voi toki olla myös lakkaaminen jollain kestävällä lakalla, kuten venelakalla tms. Itse pidän öljytyn puun tunnusta. Kaikkea hyvää remppaprojektiin! Kyllä tosiaan kannattaa kunnolla suunnitella. :) Heidi

Suosituimmat tekstini kautta aikojen