Miten äitiyslappuhaalareista tuli lempimekko

Jokainen pukeutuu itselleen sopivalla tyylillä ja kun on "väärissä" vaatteissa, olo on outo. Minä en ole koskaan tuntenut taskullisia, mustia työhousuja omakseni. Sen sijaan kaiken kestävät lappuhaalarit ovat olleet minulle juuri oikea valinta. Hyvänä päivänä päässäkin on ollut turbaani ja olo ollut vähintäänkin tyylikäs. 

Tiedättekö kuinka vaikea on löytää reitevälle, lyhyelle naiselle tummia, leveitä lappuhaalareita? 

Etenkin sellaisella hinnalla, että ne malttaa laittaa työhousuiksi? Siksipä hihkaisin heti, kun käsityöpainotteisella sivustolla kyseltiin farkkulappuhaalareille jatkojalostuskohdetta. Ehdotin olevani ihan itse se kohde. Kävin ostamassa housut mukavalta myyjältä kokeilematta ja kiireessä edes kunnolla nostamatta pussista. 

Jossain aivojeni perukoissa huomasin, että myyjä mainitsi sanan äitiys ja raskaus, mutta olin niin tohkeissani, että (ikään kuin) en huomannut. 

Kotona kokeilin housuja ja ne sujahtivat päälle mainiosti. Molemmissa oli vain turhan iso pussukka mahan kohdalla. Toisen sai kiinni vyöllä ja uudet työhousut olivat siinä, mutta ne vaaleammat...

Pienen itsesoimauksen jälkeen laitoin haalarit roikkumaan eteeni ja aloin ajatella. 

(Vihdoinkin!) 

Miten korjaan tilanteen voitokseni? Mieskin tuli ihmettelemään seuraavaa outoutta: tuijotin hiljaa eteeni, enkä sanonut mitään. 

Muutosehdotukseni oli seuraava: Haalarit haaroista auki. Etupussukka pois. Tilalle neliön mallinen pala farkkua. Sitten vain palaa toisensa jälkeen kiinni liehukkeisiin. 

Siitä vain kohti muutosta. Pahin mahdollinen skenaario oli se, että leikkaan housut väärin, mutta sittenkin olisin saanut farkkumateriaalia muihin hommiin. 

Edessä olevaa reunaa peittelin muista farkuista ylijääneillä taskuilla. Tähän hommaan kannattaa ottaa venymätöntä farkkua - sitä ihan perinteistä, hyvää kamaa. Langaksi valitsin tummansinistä ja tikkaukseen kellertavää. Reunat voi huolitella siksakkaamalla. Pieni repaleisuus reunoissa on vain hyväksi. Päältä voi tikkailla farkkutyyliin sillä kellertävämmällä langalla. Helmaan laitoin palasen, johon olin tehnyt kirjontakokeiluja.

...Jossain vaiheessa lattialla oli kaaos. 

Tätä oli hurjan mukava tehdä. Jos lähdet itse kokeilemaan - ja miksi et lähtisi - älä mallaa paloja kiinni suoralla tasolla (minä tein niin ja päädyin monesti purkamaan ompeleen).

Helpointa olisi käyttää mallinukkea, mutta kyllä peilin edessä keimailukin hoitaa asian. Laskeutuvuuden kannalta paloja ei kannata ommella kiinni ihan joka suunnalta, vaan jättää helmaa auki. 

Takaosaan en laittanut ollenkaan paloja. Käänsin vain haaruksen nätisti suoraksi. Minusta se näyttää hauskasti vaatteen alkulähtökohdan. 

Tässä tilanteessa epäilin kuitenkin pientä mahdollisuutta pepun näkymiseen. Hoidin ongelman empiirisellä testillä. 

Kumarruin alas ja kysyin mielehtäni:
- Vilahtaako?
Ei vilahtanut. 

Suunnitelma siis pysyi.

Ja tässä se nyt on. Ihanan rento mekko. Olen nyt käyttänyt sitä parisen viikkoa - melkein joka paikassa. Kiitos vielä myyjälle kaupoista. Nyt minulla on mekko vapaa-ajalle ja haalarit rakennushommiin.

Kävin aikoinaan improvisaatioteatterin kursseilla. Siellä opetetaan, että "moka on lahja". Virhe voikin olla mahdollisuus johonkin vielä parempaan? Monet erikoisimmista (lue: parhaimmista) aatoksistani ovat aikaisempien virheiden peittelyä tai jatkojalostusta pieleen menneestä käsityöstä.  '

Minkälaisia käsityöonnistumisia sinä olet saanut virheen kautta? 

 

Jos pidit postauksestani, jaathan sitä kavereillesi? Kiitos ❤

Viime aikoina olen joutunut kiinnittämään paljon huomiota lihasteni hyvinvointiin. Tässä on yksi vaihtoehto myös sinulle: Virkkaajan lihashuolto - katseen kestavat hierontapallot

Haluatko kuvioida vanhat farkut? Kokeile: sashiko-kirjontaa

Haluatko saada vinkin Facebook-feediisi aina, kun laitan teen uuden postauksen?
Käy klikkaamassa itsesi seuraajaksi: 
Heidi did it