Lasitiilestä lamppu - eikä mikään seinäruusu
Sain purkutyömaalta lasitiilen. Enkä nyt mitenkään voinut jättää sitä kaatopaikkakuormaan - hyvää lasitiiltä! Tiili oli silikonissa ja maalissa, joten ensimmäinen työ oli putsata se mattoveitsellä raaputtamalla.
Sitten etsin käsiini laattaporanterän ja porasin yhden sivun keskelle noin 12 mm reiän.
Porausta on turha pelätä.
Älä paina yhtään, vaan anna poran viedä. Semminkin, kun olet porannut siihen asti, että olet saanut aikaan jo pienen reiän pintaan, ota ihan rauhallisesti. Vettä voi käyttää viilentäjänä. Se myös sitoo ilmaan nousevaa lasipölyä. Ohessa voi pitää vaikka märkää sientä.
Jos pinta kuumenee liikaa, pidä pieni tauko. Minulla oli laadukas poranterä, mutta se oli jo kulunut. Aikaa poraukseen meni noin puolitoista minuuttia. Porauskohtaan laitoin palasen teippiä.
Reiän koolla ei ole lopullisessa työssä ole merkitystä, kunhan valot saa ujutettua tiilen sisälle.
Timanttipora on hyvä vaihtoehto reiän poraamiseen, itse käytin laattaporanterää, koska se oli saatavilla. (Tässä Tee itse -sivuston ohje lasilevyn poraukseen)
Käytä hansikkaita. Silmätkin kannattaa varmuudeksi suojata.
Lasitiilen sisälle valuneen lasipölyn pesin täyttämällä tiilen vedellä...
...ja valuttamalla veden pois.
No niin.
Jos olisin hieman vähemmän nihilisti, tiili olisi voinut olla tässä.
Sisälle vain valkoiset valot ja tunnelmallinen neliö olisi ollut valmis. Mutta minä en voinut ollenkaan elää sen epämääräisen, ruman reunan kanssa.
Siitä alkoikin valtava aivopallottelu: millä yksinkertaisella keinolla peitän reunan? Lopulta päädyin ilmakuivuvaan (itsekovettuvaan) massaan. Valon sähköjohdolle jätin alareunaan pienen massattoman uran.
Kuivuvaan pintaan syntyi säröjä, joten täytin ne pehmeällä massalla. Ja kun pinta oli kuivunut, hioin sitä hieman hiekkapaperilla. Siivosin reunat ja pyyhin ylimääräisen massan pois kostealla rätillä.
No niin.
Jos olisin hieman vähemmän nihilisti, tiili olisi voinut olla tässä. (Sisälle vain valkoiset valot ja tunnelmallinen neliö olisi ollut valmis.)
Mutta ei vieläkään.
Satuimme poikani kanssa kirpputorilla törmäämään monivärisiin led-valoihin, joihin minulla on voimakas kielteinen kanta. Jotenkin kuitenkin perustelin itselleni, että värit näin kesää vasten ovat kivoja. Henkisen kasvun merkeissä halusin myös tulla ulos jyrkistä mielipiteistäni. Sitä paitsi hyppy epämukavuusalueelle on usein tie oppimiseen.
Ja ennen kaikkea: ne maksoivat puolitoista euroa.
Valot saivat armon.
Lopulta lähti ihan lapasesta ja maalasin kuivuneen massan peitevärillä siniseksi. Valojen sävy oli sinertävä, joten valitsin värin sen mukaan. Kellertävien valojen kanssa olisin kaartunut oranssiin.
Kuivumisen jälkeen lakkasin pinnan. Käytin polymeerimassatöihin tarkoitettua lakkaa ja se ajoi asiansa oikein hyvin. Mikä tahansa muukin lakkaa ajanee.
Ujutin vielä valot lasitiilen sisään yksi kerrallaan, kävelin taaksepäin ja avasin silmäni.
Edessäni oli huomionhakuinen, kirkas neliö.
Se ei ole herkkä valo pimeisiin kuukausiin, vaan paremminkin karnevaali keväälle ja juuri passeli pääsiäiseen ja vappuun. Kannatti kokeilla.
Kokeile sinäkin tehdä jotain vähemmän tuttua ja turvallista! Se voi yllättää positiivisesti.
Jos pidit postauksestani, jaathan sitä kavereillesi? Kiitos ❤
Kommentit