Ihmisenkokoinen kipsiveistos - how to do

Aikaisemmin syksyllä tein kipsipatsaan kreikkalaisen mallin mukaan. 


Nyt samainen malli on pohjana myös ihan ihmiskokoiseen patsaaseen. Koska olen jo kokeillut styroksin veistämistä, päätin tehdä asiat hieman vaikeammaksi ja luoda myös tämän patsaan kipsistä. Pohjalle tulee metallinen kehikko harjateräksestä ja verkosta. 

Pienoispatsaasta ottamastani kuvasta tehdään silhuetti ja se heijastetaan levylle halutussa koossa. 


 Tässä alla malli ja....


 Tässä kuva sahattuna pistosahalla levylle. Sen jälkeen toinen levyistä halkaistaan, jotta saadaan hieman hahmoteltua patsaan olemusta.


 Muotojen paikkoja pitää hieman hakea.


 Patsaan runko kiinnitetään alustaan, johon porataan harjateräkselle reikiä.


 Sitten vääntämään terästä. Tämä ei ole ollenkaan niin helppoa kuin luulisi.


 Hyvänä vääntöapua toimii pöytään isketyt pultit. Niiden välissä tanko kiertyy ja kaartuu ainakin noin periaatteessa tahdottuun suuntaan. Tämä on todella kärsivällisen ihmisen hommaa. Runko kiinnitetään lastulevyyn nippusiteillä.


 Piikikäs nainen.


 Patsas on siirtynyt hitsaamon puolelle. Nyt figuuria tuetaan hitsaamalla runkoa kiinni.


Hitsaamon tunnelmia.


 Hitsauksen jälkeen tukirunko näyttää tältä:


Kun rauta jää kipsin alle, siitä alkaa nousta kosteudessa ruostetta. 
Ajan mittaan se tulisi ulos kipsin pinnasta. Ruostepinta päällystetään tässä tilanteessa spray-maalilla.



Muodot alkavat löytyä. 
Nyt glavanisoidulla verkolla ja kalastajanlangalla = ei metallilangalla  ruostuvaisuuden takia. (Note!! Myöhemmässä vaiheessa huomasimme, että käyttämämme verkko EI ollut ruostumatonta, vaikka luulimme niin, maalaushommia siis tuli...)


Patsas on siirretty roiskinta-alueelle. Hengityssuojainta se ei tarvitse, mutta minä kyllä tarvitsen, kun sekoitan kipsiä. Kipsiksi valikoitui rakennuskipsi, koska sen muokkausaika on moninkertainen pienoismallikipsiin nähden. Pussin kylki antaa käyttöajaksi 90 minuuttia, mutta koevedoksessa sain kyllä enemmän. Kaikkien pintojen siloisuus on kyllä tärkeää ja sojottavat verkon piikit tulisi poistaa mahdollisimman hyvin. 


Ja sitten pieni tarina kipsauksesta. Ensinnäkin. Rakennuskipsi oli hankala materiaali. Hankala. Se piti saada pintaan valuvan märkänä, jotta se tarttui. Sitten piti odottaa, että se kuivui ja jäykkeni, jonka jälkeen sitä pystyi muotoilemaan jollakin tasolla. Se murtui helposti ja painamalla jollain työkalulla sitä pystyi hieman siloittelemaan. 


Useiden kerrosten jälkeen lihaa on jo saatu luiden päälle. Kuten näkyy... 





Hamonen tehdään lakanakankaalla, joka on uitettu kipsissä, asettelu on tehty nopeasti. Tämä on pienoismallikipsiä. Koska patsaan pinta on kuiva (kaikesta kastelusta huolimatta) todellista työstöaikaa on pari minuuttia. 



Kangas on paikoillaan, mutta todella ohuesti ja särkyvänä pintana. Pintaa pitää saada ainakin 0,5 cm.


Koko ajan pitää kastella.


Kaikkialta. 


Kipsi-kirsi on saanut kostean lakanan ympärilleen, kun minä muokkaan kasvoja. Tässä vaiheessa ilmenee suurimmat ongelmat.  Kipsi-Kirsin pää on suhteessa liian iso ja kaula lyhyt. Metallisessa rungossa näkyi jo viitteitä, mutta pinnoitus paljastaa vielä lisää. Nyt sitten kompromissia kompromissin perään


Liikaa kompromissia. Pakko välillä tehdä jotain muuta - kuten jalustaa patsaalle. MDF-levyä jiirissä. Sisällä on tukena pystyseinämä, joka on paras tapa tukea tällainen laitos.



Alaosassa on heiluvaa metallilankaa, joten murtumia tulee. 


Kasvot ovat valmiit. Kaivoin kaiken ylimääräisen kipsin pois ja muokkasain silmiä kauan, koska materiaali oli armoton. Savesta tein silmät 20 minuutissa, tässä meni palllljon kauemman. 


Hän seisoo nyt kuivamassa ja jalusta on saanut ensimmäisen kerroksen maalia. 


Jalustaan tulee valemarmorointi, joka tehdään niin, että etsitään kiven perusväri, jolla maalataan jäljitelmän pohja. Sen jälkeen pintaan vedetään KIILTÄVÄ lakka. Kiiltävä pinta siksi, että se luistaa seuraavassa vaiheessa.


Madame Kipsi-Kirsi pitäisi pikkuhiljaa nostaa kiven päälle.
Keinoa piti hieman miettiä: Miten patsas kiinnitetään niin, että se pysyy ja on uudelleen irrotettavissa? Päädyin hitsaamaan pohjaan neljä pulttia, kovalevyisen laatikon kanteen tehdään sitten neljä reikää ja mutterit kiristetään alapuolelta. Lisäksi "kiven" alaosaan tulee neljä pyörää, joilla patsasta koko komeudessaan voi siirtää. 


Itse patsas sai ensimmäisenä pintaansa tartuntapohjamaalia. Tässä merkkinä Otex. Mikä tahansa liotinpohjainen maali olisi toki voinut käydä, mutta maali valittiin sen tarttuvuuden takia. 


Kipsi-Kirsi on kuivanut useamman kuukauden. Nyt se pääsee valjailla kattoa kohti ja "kivijalustalle". Rakensin opiskelukaverin avustuksella telineet ja vinssijärjestelmän. Kipsi-Kirsi painaa kuitenkin useamman kymmenen kiloa (veikkaus on 40 kg) ja on hauras, joten...


Patsaassa olevien pulttien kohtaan piti tietenkin porata reikä. Sen jälkeen jalusta ja patsas nostettiin ilmaan ja tuettiin reunoilta, jotta minä pääseen kiertämään mutterit pohjaan -- kuin autoa olisin korjannut. 

VALMIS!!




Kommentit