Grease-musikaalin pöytä ja penkki - pitkä oppimäärä

Ohessa Valkeakosken kaupunginteatterin Grease-musikaaliin tekemäni 

kouluruokalan penkin ja pöydän syntytarina. 

Tässä on malli 1:25 mittakaavassa.

Ensiraapaisussa piti hieman edes hahmottaa, mistä puhutaan.

Tämä pienoinen lappunen oli todellakin vain oppimaton oletus. Mutta tilanne alkoi silti kehittyä...

Tämä tässä on putkentaivutin. Pöytä on pultattu lattiaan, jotta vääntö on tarpeeksi voimakasta. Tällä mallilla putken maksimipaksuus pystyy olemaan 25 mm. Tässä kuitenkin koe-erää 19 millisellä. 

Tuliko 90 astetta ja ennen kaikkea, paljonko putki venyi koetaivuksessa? Matematiikka toki auttaa määrittämään piiriä (tai oikeastaan sen neljäsosaa), mutta koska muuttujia oli monta ja jokaisella millimetrillä oli vaikutuksensa, todellinen mitta pitää tehdä kokeilemalla. Huomasin hyväksi tavaksi ottaa ensin matemaattisen arvion, sitten tehdä yhden koeväännön ja kolmanneksi merkitä putkeen näistä saadun arvion tussilla ja vielä kolmannen kerran testata, päteeko pituus. 

Kuinka paljon kulma ottaa korkeudesta? Tämä on oleellista merkitessä pituuksia suoraan putkeen.

19 millinen putki taipui vielä kahden voimin painumatta kasaan - 25 milliä ei. Pelkäsin jo, että joudun täyttämään putken hiekalla, mutta kokeilu isommalla taivutusporukalla ja oikein tasaisella vetotahdilla varmisti sen, että putki pysyi hyvänä. 

Tässä putkentaivutus matematiikan keinoin!

Pari päivää metallitöissä ja sitten virkistävästi puisevaan maailmaan. Koska pöytään ja penkkiin tulee pyöristetyt kulmat, ne oli tuettava puupaloilla. Ensin liimaa alle, sitten ruuveilla puristelemaan. Pöydän mitat olivat 1850 mm ja leveys 550 milliä. Penkki oli 35 milliä leveä. 

Näihin leveysmittoihin tulevat vielä reunukset päälle.

Puureunukset valmiina. Aloitin tuppeensahatusta lankusta ja käytin ainakin katkaisusahaa, sirkkeliä, oikohöylää, tasohöylää. Oikeassa järjestyksessä tietenkin. 

Apupalat puristimien alla ovat juuri reunuksen korkuiset.

Siten puristimen saa painettua puolittain reunan yli ja pinnan saa paremmin oikaistua.

Seuraava operaatio on kulmien pyöristys. Pääsin kokeilemaan pistosahaa pidemmällä terällä. Ongelmahan silloin on, että terä vääntyy helposti. Pääsin kuitenkin tilanteen herraksi seuraavalla keinolla: tein sahalle ensin pienen kolon pystysuorilla sahauksilla, jossa terän alaosa käännetään ensin puuta kohden. Kun alaterälle on valmis ura, se tottelee kiltisti sahauslinjaa. Ja aina pitää muistaa painaa pistosahaa reippaasti alustaa kohden!

Tasohiomakoneen jälkeen pinta on mukavan sileä. Joitakin oksanreikiä joutuu kuitenkin pakkeloimaan. Autokitti haisee hirveältä, mutta kuivuu nopeasti. Myös sen työstö on sysinopeaa. 

Hitsaamaan!! Koska putkiä oli tehtävä kaksi - ja vielä turkanen - identtisinä, päädyin jakamaan homman kolmeen osaan, eli tekemään aina kaksi kulmaa kerralla ja hitsaamaan pätkät sitten yhteen. 

Yhdistettäviin putkiin porattiin reiät molemmille puolille, sen jälkeen sisään iskettiin putken sisähalkaisijan kokoinen 10 cm pitkä putki, joka tukee hitsauskohtaa. Hitsaus tuli siis sekä reikien kohdalle että sitten putkien osumapintaan.

Putki valmiina hitsaukseen. 

Pöytälevyn tueksi tuli pienet putkenpätkät...

Sitten pinta puhtaaksi tinnerillä. Maali seuraa myöhemmin....

Koekasaus ja ikävä huomio. Koska pöytä levy on pitkä, pöytä heiluu liikaa.

Jalat tarvitsevat tukipalkin, jota alkuperäisessä suunnitelmassa ei ollut. Hitsauskamat takaisin ylle. 

Pöytä on siirtynyt kuin ihmeen kaupalla hitsauspajalle. Lisätuki odottaa jo maassa. 

Penkki ja pöytä ovat saaneet ensimmäisen värikerroksen. 

Sillä aikaa kun maali kuivaa, on aikaa kiinnitellä jalkoihin tulpat ja pulttailla pyörät, joilla näyttämöhenkilökunta saa siirrettyä pöydän nopeasti esille ja pois. 

Pöydän jalat ovat muuten saaneet tässä vaiheessa myös kromin sävyn ylleen. 

Se löytyi spray-maalilla. 

Kuinka monta tuntia hioin pintaa tasaiseksi? Nyt on sitten aika antaa pinnalle ajan hammasta. Raaputetaan reunoja, tiputellaan työkaluja pintaan ja "oho"-raapaistaan pintaa. Tulipa sinne yksi rakkaudentunnustuskin kaiverrettua. 

Eikä siinä vielä kaikki. Tottakai pinta on "koulun ruokalassa" saanut useamman kolhun. Pikakelasin nämä vuodet hakkamalla pintaa kettingillä. 

Kettinki antaa sormille helposti, joten hansikkaat ovat välttämättömät. 

Toinen kerros maalia, jolla peitellään vanhoja jälkiä.

Vanhennustarinassa tämä on se vaihe, kun pöytä on maalattu jo uudelleen pitkän käytön jälkeen. 

Loppu alkaa häämöttää. Tässä vaiheessa pöytä alkaa enää vaatia patinaa, eli vuosien likaa.

Metallijalat kiinnitetään pöytälevyyn. Ruuvien tulee olla maksimipituisia.

Käytin 40 milliä pitkiä, sillä putki oli 25 milliä paksua ja pöytälevy oli alkujaan 19 milliä. 

Patinakone! Vetistä lakkaa, johon sekoitin muun muassa mustaa ja ruskeaa pastaa. Ensin toisella rätillä tasojen pintaan ja sitten puhtaalla pestään pois niistä paikoista, joihin se ei käytön takia edes jäisi. 

Innostuksesta taisi kauvauskäsikin hieman tärähtää, mutta siinä se nyt on. Valmis tuotos.

 Päällä on lavastajan tekemä malli 1:25 koossa.