Mustasavukeramiikka -kurssi Somerolla

Yhteistyössä: Someron kaupunki/Visit Somero & Timantti-idea.net/mediamatkat

Keramiikalla on aina ollut sija sydämessäni, joten kun minulta kysyttiin, haluanko lähteä kokeilemaan somerolaista punasavea ja mustasavukeramiikan polttoa, ilmoittauduin enemmän kuin innokkaana kurssilaiseksi. 

Paikka oli Someron Kivimeijeri, joka on suosittu taidekeskus. Siellä järjestetään kesäisin myös muun muassa rakufestivaali, jossa poltetaan rakukeramiikkaa ihan urakalla. 



Aikaisempi kokemukseni on kivitavarasavesta, joka on yleisempää harrastelijakeramiikan teossa, sillä se on vakaampaa ja helpompaa käyttää. 

Punasaven kanssa on oltava nöyrempi ja voinkin sanoa, että ensi alkuun punasavi laittoi minut polvilleen, mutta parin päivän jälkeen opin antamaan sille enemmän aikaa ja moni työvaihe eteni sen jälkeen paremmin. 

Somerolla on todella pitkät perinteet punasaven käytössä, siis vuosisatoja vanhat, ja joissakin lähteissä mainitaan paikallisen punasaven olevan aivan maailman huipputasoa. Se liittyy sekä ominaisuuksiin että saven väriin. 

Kultelan kylässä on edelleen harrastelijoille savea tuottava Kultelan tiiliputki, josta noudin itsekin 30 kiloa materiaalia johonkin tulevaisuuden must do -projektiin. 


Tässä valssataan maasta kaivetusta savesta kelvollista punasavea meidän kaikkien intoilijoiden hyppysiin. (Kone on huoltotauolla, kuten isosta meisselistä voi päätellä!)


Yllä on kuva samottikaukalosta. Samotti on poltettua ja murskattua savea, jota lisätään saveen erilaisina raekokoina ja määrinä. Kultelan tiiliputkessa samotti tehdään tiiliputkiksi poltetusta savesta. Samottia lisätään saveen, koska sillä voidaan hillitä esimerkiksi saven kutistumista poltossa. Mitä isompia paloja samottia savessa on, sitä varmemmin se tuntuu työstössä - tietenkin. 


Valmis pötikkä lähdössä Tampereelle! Tässä ehtaa suomalaista punasavea, joka käy vallan vaikka lapsille muovailuvahaksi, jos keramiikkauuni ei ole käytössä. 

Hypätään sitten kurssipaikalle! Kolmen päivän kurssi oleiltiin katetussa "luokkahuoneessa" pihalla. Opettajana toimi keraamikko Nora Paakkanen. Hän oli supersymppis, kuten niin monet muutkin paikalliset taiteilijat, joita tapasin todella paljon Kivimeijerin pihassa. 


Koska halusin hypätä syvään päähän allasta, päätin tehdä savesta levytekniikkatyön. Poikani tilasi itselleen saunan kiukaan päälle ripustettavan "pissaavan kissan". Idea oli, että kissaan laitetaan vettä ja se valuttaa pientä vesivanaa sitten kiukaaseen ja saa täten aikaan makean höyryisät löylyt. 

Tämä tarkoitti sitä, että savi oli ensin saatettava kaulimella levyksi ja sitten sen annettiin kuivaa jonkin aikaa, että rakennelma kestää yhdistämisen. Vaikeutin tilannetta kuvioimalla pintaa leimasimilla. Kun pinta oli hieman kuivanut, otin esiin paperiset kaavat. Jos olisin vetänyt reunat suoraan märkään saveen, linja olisi venynyt! Siinä yksi tärkeä oppi, jonka Nora kertoi. 

Kun osat olivat jälleen kuivuneet, aloimme koota kissaa. Käytän monikkoa, sillä Nora oli vähintään yhtä kovasti hommissa kuin minäkin. 

Meille kävi nimittäin tapaturma: levyt pääsivät yön aikana liian kuiviksi ja yhdistely alkoi olla todella hankalaa. Siksi kissalle ei tullut juuri edes kaulaa. Jokainen keramiikkaa tehnyt tietää, että yhdistyäkseen saven pitää olla tarpeeksi kosteaa. Me siis rapsutimme reunoja ja iskimme liitoksiin liimaksi savilietettä ja toivoimme parasta. Noran toinen tärkeä opetus minulle oli hyödyntää etikkaa saven liitoksissa ja esimerkiksi jopa jo haljenneen saven liittämisessä takaisin yhteen. Sitä levitetään korjattavaan pintaan siveltimellä. 

Keramiikkataiteilija Catharina Kajander opetti vielä, että saven, etikan ja osmankäämien seos toimii myös haljenneen saven paikkaamiseen. Osmankäämistä käytetään kukinnon "höttö" ja se toimii kuituna seoksessa. 


Tässä Nora yrittää paikata katkennutta jalkaa. Lopulta kävi niin, että tätä jalkaa ei saatu pelastettua ja kissasta tuli 7-jalkainen kahdeksan sijaan. Hoin sitten kaksi päivää, että ei se haittaa, kun kissoilla on seitsemän henkeä ja vasta polttopäivänä minulle todettiin, että "kyllä niitä henkiä on oikeasti yhdeksän"! Matematiikka ei siis todellakaan taida olla lajini. 


Tässä erittäin keskittynyt ilmeeni, kun otin itselleni seuraavan haasteen ja tein nipistelytekniikalla onton pallon. Pointti nipistelyssä on, että saven tulee olla kaikkialta saman paksuista. 

Pallon sisälle jäävä ilma suojelee muotoa muokkausvaiheessa ja kun pallo on valmis, siihen tehdään reikä, jotta ilma pääsee kiertämään, eikä keramiikkatuotos räjähdä poltossa. 


Punasavella on sellainen ominaisuus, että sen pintaan tulee helposti railoja. Näitä voi inhota tai sitten käyttää hyväkseen. Makkaratekniikalla tehty vati sai näyttääkin rispaantuneelta. Itse asiassa Nora kehotti ihan painamaan sisäpuolelta siihen lisää rikkonaisuutta. Tykkäsin heti! 

Jos et pysty peittämään, niin korosta. 


Liian nopeasti kuivuvat kulhon reunat peitettiin muovilla, jotta hitaammin kuivuva pohja ottaisi kiinni kuivumisastetta. Ei se lopulta ottanut ja tämä vati halkesi pohjastaan jo raakapoltossa. Se oli kuitenkin ainoa takaisku ja selvisin kurssista siis varsin pienillä vaurioilla. 


Tässä vati vielä ehjänä ja kiillotuksessa. Kiillotus tehdään juuri sopivassa kuivumisasteessa ja minusta punasaven kohdalla vaihe on siinä nippa nappa nahkakuivassa. Tässä tilanteessa osa töistäni pääsi liian kuivaksi. Pintaa voi hangata lusikalla, kivellä tai kuten kuvassa, nahan työstövälineillä, mutta minusta paras apuväline oli paksu muovipussin pala, jonka sisällä oli raakaa savea. Se oli erittäin muuntautuva väline.

Kiillottaminen muokkaa saven pinnan kiiltäväksi ja hyvin kiillotetusta esineestä tulee tiivis. Se siis käy lasittamisen sijaan noin niin kuin yksinkertaistaen. 


Ensimmäinen osa kurssia loppui siihen, kun pakkasin tekeleeni levylle ja jäin toivomaan parasta - palaisin seuraavalla viikolla mustasavupolttoon ja työni laitettaisiin sillä välin raakapolttoon, vieläpä niin, että raakapoltto olisi samalla kuivaava poltto, sillä töiden kuivumisaika oli aika lyhyt. Usko siihen, että pissaava kissa kestää raakapolton oli pieni ja Noran kanssa päätimme juoda skumpat, jos kissa kestää kuumuuden....ja se kesti! Eläköön etikka ja kahden savi-intoilijan luja tahto!


Seuraavalla viikolla keramiikka siis mustasavupoltettiin. Se ei todellakaan ole mikään kovin yleinen tekniikka ja mukanaolo tässä tapahtumassa tuntui etuoikeutetulta. Meitä tuli ohjaamaan jo aikaisemminkin mainitsemani punasaven asiantuntija Catharina Kajander. 

Jos nyt taas oikein yksinkertaistaa, mustasavukeramiikka on keraamisen pinnan kuviointia ja värjäämistä savustamalla. Lähtökohdiltaan se on aina hieman ennakoimatonta, mutta kokemus opettaa tässäkin. Paikalle tulikin siis monia keramiikasta kiinnostuneita, sillä yksittäinen poltto vie tunteja. 

Someron Kivimeijerin pihassa puolivalmiina oleva mustasavukeramiikkauuni on varmasti ainakin harvinainen, jos ei ainoa Suomessa. Käytännössä se on iglun muotoinen ja tiilista ladottu, savella tiivistetty, uuni. 


Ennen polttoa kaikki raakapoltetut esineet siveltiin rasvattomalla maidolla. Palaessaan se tummenee saven pinnalla. 

 
Työt aseteltiin uuniin ja kaikki rakoset täytettiin oljilla. 


Päällinen ladottiin tiilillä ja raot tilkittiin savella. Meillä oli kauhea kiire, sillä sade uhkasin kastella esineet ja se olisi ollut erittäin huono lähtökohta koko poltolle. Neljältä ihmiseltä meni 2 tuntia uunin valmisteluun ja se siis tehtynä niin nopeasti kuin pystyimme.




Tulen liekki oli niin kutsuttu "kahvinkeittotuli" ja sitä oli ylläpidettävä useamman tunnin ajan. Uuni piti lämmittää hiljalleen, jotta esineet kestävät asteet. Melkein tarkasti kahden tunnin päästä uunista alkoi nousta keltaista savua ja se kertoi sen, että oljet olivat syttyneet. Kun lämpöä ja savua tuntui olevan tarpeeksi, liekkiä ei enää ylläpidetty ja iglun suu tukittiin. Luukku avattaisiin vasta useamman tunnin jälkeen.


Tilkinnässä käytetty savi oli hiljalleen kuivunut uunin kylkeen. Kun aloimme avata uunia, varoimme, että savi tai tiilet eivät putoa esineiden päälle. 


Lopputulos viiden päivän työstä! Erityisen tyytyväinen olin ensinnäkin siihen, että mikään tekeleistäni ei hajonnut, sillä valitettavasti sitäkin tapahtui. Kissani ei ollut saanut lähes ollenkaan savua pintaansa (se oli luultavasti ollut liian kuumassa), mutta pallo ja heppa olivat mukavan mustia. Kissan peräpää oli heti teknisessä pissatestissä, sillä pissaavasta kissasta alkoi tulla meidän kaikkien yhteinen projekti. Siksi peräpää näyttää kuvassa hieman vetiseltä. Pissaus muuten onnistui ja saumat pitivät tämänkin polton jälkeen. 


Tämän pallon yksinkertaisuus miellytti muuten silmääni erittäin paljon. Päällinen kiiltää nyt vielä hieman lisää, sillä hieroin pintaan kotona keraamikkojen neuvosta mehiläisvahaa. 


Tässä onnellinen keramiikkaharrastaja!


Kiitos että luit fiilikseni mustasavukeramiikkakurssilta. Se ei ole kuitenkaan ainoa paikka, jossa Somerolla kävin kesäkurssin aikana. Tässä vinkkilistaus siitä, mitä voit samalla reissulla tehdä:

1. Tämä nyt varmasti on ihan itsestään selvää, mutta vilkaise Someron Kivimeijerin näyttely. Tässä kuvia kesältä 2022.



2. Someron keskustassa on ruokapaikkoja, joista nälkäinen keramiikkaharrastaja saa järkihinnalla lomasapuskaa. Minä kävin testaamassa: Jussin baarin ja Motelli-Kesäravintola Rantatuvan. Näissä paikoissa oli mukavan rento meininki, eikä kummassakaan haitannut, vaikka olinkin hieman saviläiskäisenä matkassa!


3. Tuliaisia itselle ja muille voi ostaa esimerkiksi todella raikkaasta kädentaidonliikkeestä Pellavaenkelistä, josta saa myös paikallisia, terveellisiä herkkuja, kuten pellavalakritsia. Niihin jäin vähän koukkuunkin.

...tai sitten voi hypähtää naiselliseen vintagemaailmaan Muotiputiikki Helmessä. Minä tein sieltä sadekelejä varten hankinnan: flamingon muotoisen sateenvarjon - ei sitten harmaa keli ota liikaa päähän.


4. Käy vilkaisemassa pari paikallista kartanoa. Hovilan kartano on hienosti entisöity ja entiseen navettaan on koottu näyttely vanhan ajan tavaroista. Kierroksella mukana ollut ulkomainen arkkitehtisuunnittelija tosin ihastui navetan kattorakennelmaan niin paljon, että jouduimme pakottamaan hänet lähtemään eteenpäin - joskus siis kannattaa katsoa astetta ylemmäksi! 


Härkälän kartanon kierrokselle kannattaa ehdottomasti mennä kartanon nykyisen isännän, Raino Hurmeen mukana. Viihdyttävä kierros kestää parisen tuntia ja sinä aikana näkee monta erityisen mielenkiintoista esinettä aivan laidasta laitaan. Lisäksi saa pienen historiikkipläjäyksen Somerosta. 


5. Jos savi kiinnostaa, niin Kultelan savenvalajamuseo on pieni, vanha työpajarakennus, joka on aikoinaan toiminut savenvalaja Kalle Männistön työtilana. Kaikki työvälineet ovat alkuperäisillä paikoillaan. Minulla oli mukanani Catharina Kajander, joka kertoi pajan toiminnoista. Kuvassa on muuten apuväline, joissa dreijauksessa pyyhkäistään kaikki ylimääräinen savi kädestä pois. En ole nähnyt muualla, mutta kaivannut kyllä vastaavaa dreijatessani...



6. Nukkumaan voit heittäytyä Someron Kivimeijerin lähellä olevassa Majatalo Myötätuulessa, jossa kannattaa ehdottomasti ottaa aamupala, sillä tuoreet sämpylät ja luomumunat ovat erittäin hyviä. Majatalo on ihan keskellä peltoja! Minä sitten tykkään, kun voi tehdä iltakävelyn tiellä, jonka molemmin puolin kukkii niittykasveja....

💚💛💜

Käy klikkaamassa itsesi FB-seuraajaksi, siellä on paljon muitakin pikkuprojekteja: Heidi did it

PS Järjestän yritysten rentoutuspäiviin, työhyvinvoinnin etsintään ja erilaisiin tapahtumiin, mutta myös yksittäisille tilaajille, taide- ja käsityöaiheisia työpajoja. 
Käy katsomassa nettisivuiltani valmiit työpajavaihtoehdot. 
Toimin pääosin Pirkanmaalla, mutta auto kulkee kyllä koko Etelä-Suomen alueelle. →  www.heidikormano.com 

Kommentit

Suosituimmat tekstini kautta aikojen

Pinterest