Sisustustyylien historiaa; renessanssi, barokki, rokokoo ja mitä näitä nyt on
Lueskelin Leena Nokelan vuonna 1985 julkaistun Antiikkihuonekalut - Tyyli- ja korjausoppaan. Lähinnä minua kiinnosti tyylihuonekalujen tunnusomaiset piirteet eri vuosisadoilla ja aikakausilla. Kokosin ne pieneen pähkinänkuoreen alkaen renessanssista (jota ennen on muun muassa gotiikka 1100-1400):
Renessanssi
noin 1420 - 1560
(Ruotsi-Suomessa noin 1550 - 1670)
Kuvia Wikipediassa
Valtatyyleistä ensimmäinen. Renessanssi suosi antiikin muotoja ja koristeaiheita. Se etsi rauhallista symmetriaa. Antiikin mukaisesti arkkitehtuurissa tyypillistä oli johdonmukainen ryhmittely. Julkisivuissa kerroksia erottivat toisistaan vaakasuorat listat, kehystetyt ovi- ja ikkuna-aukot, myös pylväitä käytettiin. Renessanssin vaikutuksesta pinnan geometrinen jaottelu näkyi monesti myös suomalaisissa talonpoikaishuonekaluissa, erityisesti kaapeissa. Kaappeja harvoin maalattiin; pintaa viimeisteltiin petsaamalla tai vahaamalla. Renessanssikalusteet olivat aina tummia, melkein mustia.
Barokki
noin 1600 - 1715
Kuvia Wikipediassa
Barokin tyyli oli mahtailevaa ja isoa. Mahtavuutta korostava tyyli kiinnitti huomiota rakennuksen tai esineen keskustaan. Tyyppiesimerkki on Ludvig XIV:n linna Versaillesissa. Ensimmäiset barokkihuonekalut syntyivät itse asiassa kuninkaan puuverstaissa. Barokissa huonekalujen paikat olivat samat, niitä ei siirrelty. Tyypillisiä kalusteita olivat intarsiaupotuksin koristellut huonekalut, kuten kabinettikaapit. Koristeaiheita olivat muun muassa kierrepylväät, simpukat, akantuslehdet ja C-kirjaimet. Jousitusta ei vielä tunnettu, vaan huonekalut kovapehmustettiin. Tuoleissa oli korkea selusta. Kiinalainen posliini tuli markkinoille ja näin ollen myös huoneisiin.
Varhaisrokokoo
noin 1715 - 1730
(Ruotsi-Suomessa noin 1720 - 1770)
Varhaisrokokoota voidaan kutsua myös myöhäisbarokiksi. Barokin aikakausi kuoli Ranskan aurinkokuninkaan mukana. Ihmiset olivat kyllästyneitä mahtipontisuuteen ja kaipasivat iloa ja vapautta. Rokokoon tyyli sai nimensä sen tunnusornamentista, simpukkaa muistuttavan rocaille-kuvion mukaan. Tyylille ovat tyypillisiä kaarevat muodot. Suomessa täysrokokoo jäi lähes täysin varhaisrokokoo-tyylijakson varjoon. Tyypillisimmillään muoto näkyy esimerkiksi tuolissa, jossa jalkoja alhaalla yhdisti H-ristikko, loivan S-kirjaimen muotoinen hartialauta, jousenkaarta muistuttava aihe ja kaarevat etujalat. Barokkiin verrattuna ratkaisevinta oli juuri jalkojen muuttuminen kaareviksi. Yleisesti sisustuksessa värit kevenivät, kaakeliuunit yleistyivät ja talojen lämmitys parani. Varhaisrokokoon vaikuttimet tulivat Ruotsi-Suomeen erityisesti Englannista, johon maallamme oli hyvät kauppasuhteet.
Rokokoo
noin 1730 - 1775
(Ruotsi-Suomessa noin 1750 - 1780)
Kuvia Wikipediassa
Kuten varhaisrokokoon kohdassa mainittiin, rokokoon tunnusomaisia koristeaiheita olivat simpukkaa tai C-kirjainta muistuttavat muodot. Muita tuttuja piirteitä olivat luonnonmukaiset kukka- ja lehtiornamentit, keveät kaarevat linjat, veisto- ja intarsiakoristelu ja prameat pronssihelat. Rokokoo oli sisustustyylinä kokonaisvaltainen; huoneet ja huonekalaut suunniteltiin yhteensopiviksi. Rokokoon mukavuudenhalusta kertoo se, että sohvasta muodostui suosikkihuonekalu. Tunnetuin lipastotyyppi on ns mahalipasto. Suomalaisessa täysrokokoossa tuolit mataloituivat entisestään ja niistä katosi H-tukiristikko. Rokokoolle on myös tyypillistä epäsymmetrisyys. Täysrokokoo suosi kirkaita värejä kalusteiden puuosissa (lakkamaalausta oli juuri opittu tekemään). Ranskassa tuolit verhoiltiin kukkakankailla. Pohjoisemmassa asteikko oli vaaleampi: roosaa, helmenharmaata, haaleansinistä.
Uusklassismi
I vaihe Ludvig XVI:n tyyli noin 1775 - 1795
II vaihe direktoriotyyli noin 1795 - 1805
III vaihe empire noin 1805 - 1830
Rokokoota seurasi Ranskassa uusklassismi, joka perustui antiikin ihailuun. Tyylisuuntaan vaikutti Pompeijin kaupungin löytyminen. Rokokoon epäsymmetriin ja hienostelevuuteen kyllästyneet ihmiset etsivät antiikista rauhallista suoraviivaisuutta. Uuteen tyyliin omaksuttiin myös antiikin ornamentit. Arkkitehtorinen jaottelu palasi myös sisustukseen. Stukkomaalaus (kalkkimaalaus) tuli muotiin. Englantilaisen uusklassismin suunnittelijoiden vaikutus pohjoiseen omaan uusklassismiin - kustavilaisuuteen - on huomattavissa. George Hepplewite kehitti tuoleihinsa ns. gotiikasta ammentaneen kilpiselustan ja Thomas Sheraton käytti suunnittelun pohjana neliötä.
(Ruotsi-Suomessa kustavilaisuus 1775 - 1810)
Kustavilaisuus vaikutti renessanssin ohella eniten kansanhuonekaluihimme jääden vallitsevaksi tyyliksi pitkälle 1800-luvulle asti.
Kustavilaisuudessa ominaista on arkkitehtorinen selkeys. Linjat olivat suorat ja ornamentteja oli hillitysti. Niitä olivat muun muassa palmikkonauha, munasauva, helminauha, rihlaukset ja juokseva koira. Kuva
Kalusteet olivat vaaleita, kaksiosaiset kaapit saivat oviinsa pystyrihlaukset, pöytien jalat suoristuivat ja kapenivat alaspäin. Kustavilaiset huonekalut tehtiin kotimaisista puulajeista ja ne maalattiin. Yleisin väri oli helmenharmaa, mutta pastellisävyjäkään ei kartettu.
Kustavilaisuus taloissa
Empire
Napoleonista nimensä saanut empire- eli keisarityyli suosi puulajina mahonkia. Huonekalujen koristelussa käytettiin runsaita ja raskaita pronssilyötteitä ja ornamentiikassa oli mukana Rooman ajan sotaisaa ornamentiikkaa; kotkia, laakeriseppeleitä ja siivekkäitä voitonjumalia. Lyyra-aihe on empiren rakastama koriste. Myös kankaissa oli tunnusornamenttien kuvia, kuten uurnia. Empire ei soveltanut, vaan toteutti ne antiikkia matkien. Marmorikantinen lipasto on tyyppiesimerkki.
Empire rakennuksissa
Ruotsi-Suomeen empire tuli Ranskasta Napoleanin marsalkan Jean Baptiste Bernadotten tuliaisina ja se nimettiin tämän mukaan: Kaarle Juhanan tyyli noin 1810 - 1830. Se on alkuperäistä hillitympää ja kotoisampaa.
KERTAUSTYYLIT
Uusrenessanssi 1860 - 1890
Kertaustyylien aikaan historiallisia valtatyylejä ryhdyttiin uudelleen toteuttamaan, mutta nyt koneellisesti. 1820-luvulta alkaen huonekaluteollisuudessa oli otettu käyttöön muun muassa sorvauskoneita. Uusi tekninen oivallus oli kierrejousitus (teki istuinten verhoilusta kiinteän). Uusrenessanssissa, ja suuremmissa tuotantomäärissä, tyyli saattoi muuttua hieman tusinamaiseksi. Uusrenessanssin ajalle tyypillistä olivat tummat ruokasalit ja renessanssista muistuttava kasettikatto. Huoneen kalusteet ovat tyylin erikoisaluetta; pöytä oli muhkea, jalat oli koristeltu lankarullasorvauksin ja tuolit olivat korkeaselustaisia. Tuolit olivat pehmustettuja.
Uusbarokki 1880 - 1890
Barokki ja uusbarokki ovat kaksi eri asiaa, joissa ensimmäisessä asiat tehtiin käsityönä ja toisessa sarjatuotantona. Barokin aikaan ei oikeastaan tunnettu "kalustoja", kun taas uusbarokki suosi nimenomaan ruokasalin kalustoja. Silloin pöydän ja tuolien lisäksi kuvaan tulivat matalat senkit ja pienet astiakaapit. Uusbarokin aikaan tunnettiin jo jousitusmenetelmä, jota ei siis alkuperäisen aikaan ollut vielä keksitty. Uusbarokin värimaailma oli kevyempi kuin barokin, joka suosi tummia värejä. Kankaissa uusbarokin tyyli oli vähemmän prameileva, mutta uusbarokissa suosittiin toki voimakkaita kuoseja.
Uusrokokoo 1830 - 1890
Oli sisustustyyli, joka säilyi muodissa 1800-luvun loppuun asti. Sohviin saatiin mukaan täysjousitus, joten ne olivat upottavan pehmeitä. Kalusteiden ornamentteja paisuteltiin ja mittasuhteet saattoivat karata mahdottomiksi, erityisesti Keski-Euroopassa. Kertaustyylien aikaan puunvärinä suosittiin tummia tai keskitummia puupintoja. Päällisissä kankaat olivat isokuvioisia tai vahvan värisiä. Ristipistokirjontaa käytettiin erilaisissa pinnoissa.
Uusgotiikka 1830 - 1870
Ei toista mitään aikaisempaa valtatyyliä, vaan peustuu keskiajan lopun goottilaisuuteen. Suomessa tämän tyylisiä huonekaluja näkee harvoin, mutta rakennustaiteessa jonkin verran. Goottilainen koristeellisuus näkyi holviruoteina, suippokaarina ja ruusuikkuna-aiheina.
BIEDERMEIER noin 1830 - 1850
Kuvia Wikipediassa
Tyylin oikeampi nimitys voisi myös olla myöhäisempire, mutta se oli empireä kevyempi, kotoisampi ja kodikkaampi. Biedermeier karsi pois empiren metallihelat ja pyöristi jäykät linjat kaarevaan muotoon. Suomessa puulajina oli usein koivu - visakoivu tuli meillä muotiin. Pinnat kiilsivät. Päällikankaista yleisin oli melkein musta jouhikangas, myös vahakangasta käytettiin tai leveäraitaisia villakankaita.
JUGEND eli L'art nouveau
noin 1890 - 1915
(Suomessa noin 1900 - 1920)
Vaikka tyylisuunta saikin tiettyjä ominaispiirteitä, se yritti nimenomaan olla vapaa jäljittelystä ja massatuotannon hengettömyydestä. Lopullisen sysäyksen jugendille antoivat kertaustyylit. Tyyli perustui hyvään käsityöhön ja aitoihin materiaaleihin ja pelkistämiseen. Jugendin ornamentteja ovat luonnosta otetut kasvi- ja eläinaiheet. Niihin pohjautuu myös tyylin tunnuskuvio; kauniista kaartuva joutsenkaulaviiva. Suomessa tyyli oli ensimmäinen omintakeinen design-tyyli ja suomalaisen muotoilu alku.
Painotus Suomessa oli kalevalainen Karjala, käsityöperinteet ja suomalaiset ryijyt. Jugendille tyypillistä oli tummat värit. Pinta oli himmeä, toisin kuin biedermeierissa. Päällisenä oli joko tumma nahka, luonnon värisävyjä toistava villa tai reheväkuvioiset puuvillakankaat.
Jugend rakennuksissa
Hyviä vinkkejä eri aikakausien tapettikuoseista saa tältä sivustolta:
http://www.tapettitalo.fi/tyylit/tyyliopas.html
Mielenkiintoinen nettisivu tuolien historiasta
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/06/tuolien-historiaa-keinutuolista-puhemiehen-valtaistuimeen
Renessanssi
noin 1420 - 1560
(Ruotsi-Suomessa noin 1550 - 1670)
Kuvia Wikipediassa
Valtatyyleistä ensimmäinen. Renessanssi suosi antiikin muotoja ja koristeaiheita. Se etsi rauhallista symmetriaa. Antiikin mukaisesti arkkitehtuurissa tyypillistä oli johdonmukainen ryhmittely. Julkisivuissa kerroksia erottivat toisistaan vaakasuorat listat, kehystetyt ovi- ja ikkuna-aukot, myös pylväitä käytettiin. Renessanssin vaikutuksesta pinnan geometrinen jaottelu näkyi monesti myös suomalaisissa talonpoikaishuonekaluissa, erityisesti kaapeissa. Kaappeja harvoin maalattiin; pintaa viimeisteltiin petsaamalla tai vahaamalla. Renessanssikalusteet olivat aina tummia, melkein mustia.
Barokki
noin 1600 - 1715
Kuvia Wikipediassa
Barokin tyyli oli mahtailevaa ja isoa. Mahtavuutta korostava tyyli kiinnitti huomiota rakennuksen tai esineen keskustaan. Tyyppiesimerkki on Ludvig XIV:n linna Versaillesissa. Ensimmäiset barokkihuonekalut syntyivät itse asiassa kuninkaan puuverstaissa. Barokissa huonekalujen paikat olivat samat, niitä ei siirrelty. Tyypillisiä kalusteita olivat intarsiaupotuksin koristellut huonekalut, kuten kabinettikaapit. Koristeaiheita olivat muun muassa kierrepylväät, simpukat, akantuslehdet ja C-kirjaimet. Jousitusta ei vielä tunnettu, vaan huonekalut kovapehmustettiin. Tuoleissa oli korkea selusta. Kiinalainen posliini tuli markkinoille ja näin ollen myös huoneisiin.
Varhaisrokokoo
noin 1715 - 1730
(Ruotsi-Suomessa noin 1720 - 1770)
Varhaisrokokoota voidaan kutsua myös myöhäisbarokiksi. Barokin aikakausi kuoli Ranskan aurinkokuninkaan mukana. Ihmiset olivat kyllästyneitä mahtipontisuuteen ja kaipasivat iloa ja vapautta. Rokokoon tyyli sai nimensä sen tunnusornamentista, simpukkaa muistuttavan rocaille-kuvion mukaan. Tyylille ovat tyypillisiä kaarevat muodot. Suomessa täysrokokoo jäi lähes täysin varhaisrokokoo-tyylijakson varjoon. Tyypillisimmillään muoto näkyy esimerkiksi tuolissa, jossa jalkoja alhaalla yhdisti H-ristikko, loivan S-kirjaimen muotoinen hartialauta, jousenkaarta muistuttava aihe ja kaarevat etujalat. Barokkiin verrattuna ratkaisevinta oli juuri jalkojen muuttuminen kaareviksi. Yleisesti sisustuksessa värit kevenivät, kaakeliuunit yleistyivät ja talojen lämmitys parani. Varhaisrokokoon vaikuttimet tulivat Ruotsi-Suomeen erityisesti Englannista, johon maallamme oli hyvät kauppasuhteet.
Rokokoo
noin 1730 - 1775
(Ruotsi-Suomessa noin 1750 - 1780)
Kuvia Wikipediassa
Kuten varhaisrokokoon kohdassa mainittiin, rokokoon tunnusomaisia koristeaiheita olivat simpukkaa tai C-kirjainta muistuttavat muodot. Muita tuttuja piirteitä olivat luonnonmukaiset kukka- ja lehtiornamentit, keveät kaarevat linjat, veisto- ja intarsiakoristelu ja prameat pronssihelat. Rokokoo oli sisustustyylinä kokonaisvaltainen; huoneet ja huonekalaut suunniteltiin yhteensopiviksi. Rokokoon mukavuudenhalusta kertoo se, että sohvasta muodostui suosikkihuonekalu. Tunnetuin lipastotyyppi on ns mahalipasto. Suomalaisessa täysrokokoossa tuolit mataloituivat entisestään ja niistä katosi H-tukiristikko. Rokokoolle on myös tyypillistä epäsymmetrisyys. Täysrokokoo suosi kirkaita värejä kalusteiden puuosissa (lakkamaalausta oli juuri opittu tekemään). Ranskassa tuolit verhoiltiin kukkakankailla. Pohjoisemmassa asteikko oli vaaleampi: roosaa, helmenharmaata, haaleansinistä.
Uusklassismi
I vaihe Ludvig XVI:n tyyli noin 1775 - 1795
II vaihe direktoriotyyli noin 1795 - 1805
III vaihe empire noin 1805 - 1830
Rokokoota seurasi Ranskassa uusklassismi, joka perustui antiikin ihailuun. Tyylisuuntaan vaikutti Pompeijin kaupungin löytyminen. Rokokoon epäsymmetriin ja hienostelevuuteen kyllästyneet ihmiset etsivät antiikista rauhallista suoraviivaisuutta. Uuteen tyyliin omaksuttiin myös antiikin ornamentit. Arkkitehtorinen jaottelu palasi myös sisustukseen. Stukkomaalaus (kalkkimaalaus) tuli muotiin. Englantilaisen uusklassismin suunnittelijoiden vaikutus pohjoiseen omaan uusklassismiin - kustavilaisuuteen - on huomattavissa. George Hepplewite kehitti tuoleihinsa ns. gotiikasta ammentaneen kilpiselustan ja Thomas Sheraton käytti suunnittelun pohjana neliötä.
(Ruotsi-Suomessa kustavilaisuus 1775 - 1810)
Kustavilaisuus vaikutti renessanssin ohella eniten kansanhuonekaluihimme jääden vallitsevaksi tyyliksi pitkälle 1800-luvulle asti.
Kustavilaisuudessa ominaista on arkkitehtorinen selkeys. Linjat olivat suorat ja ornamentteja oli hillitysti. Niitä olivat muun muassa palmikkonauha, munasauva, helminauha, rihlaukset ja juokseva koira. Kuva
Kalusteet olivat vaaleita, kaksiosaiset kaapit saivat oviinsa pystyrihlaukset, pöytien jalat suoristuivat ja kapenivat alaspäin. Kustavilaiset huonekalut tehtiin kotimaisista puulajeista ja ne maalattiin. Yleisin väri oli helmenharmaa, mutta pastellisävyjäkään ei kartettu.
Kustavilaisuus taloissa
Empire
Napoleonista nimensä saanut empire- eli keisarityyli suosi puulajina mahonkia. Huonekalujen koristelussa käytettiin runsaita ja raskaita pronssilyötteitä ja ornamentiikassa oli mukana Rooman ajan sotaisaa ornamentiikkaa; kotkia, laakeriseppeleitä ja siivekkäitä voitonjumalia. Lyyra-aihe on empiren rakastama koriste. Myös kankaissa oli tunnusornamenttien kuvia, kuten uurnia. Empire ei soveltanut, vaan toteutti ne antiikkia matkien. Marmorikantinen lipasto on tyyppiesimerkki.
Empire rakennuksissa
Ruotsi-Suomeen empire tuli Ranskasta Napoleanin marsalkan Jean Baptiste Bernadotten tuliaisina ja se nimettiin tämän mukaan: Kaarle Juhanan tyyli noin 1810 - 1830. Se on alkuperäistä hillitympää ja kotoisampaa.
KERTAUSTYYLIT
Uusrenessanssi 1860 - 1890
Kertaustyylien aikaan historiallisia valtatyylejä ryhdyttiin uudelleen toteuttamaan, mutta nyt koneellisesti. 1820-luvulta alkaen huonekaluteollisuudessa oli otettu käyttöön muun muassa sorvauskoneita. Uusi tekninen oivallus oli kierrejousitus (teki istuinten verhoilusta kiinteän). Uusrenessanssissa, ja suuremmissa tuotantomäärissä, tyyli saattoi muuttua hieman tusinamaiseksi. Uusrenessanssin ajalle tyypillistä olivat tummat ruokasalit ja renessanssista muistuttava kasettikatto. Huoneen kalusteet ovat tyylin erikoisaluetta; pöytä oli muhkea, jalat oli koristeltu lankarullasorvauksin ja tuolit olivat korkeaselustaisia. Tuolit olivat pehmustettuja.
Uusbarokki 1880 - 1890
Barokki ja uusbarokki ovat kaksi eri asiaa, joissa ensimmäisessä asiat tehtiin käsityönä ja toisessa sarjatuotantona. Barokin aikaan ei oikeastaan tunnettu "kalustoja", kun taas uusbarokki suosi nimenomaan ruokasalin kalustoja. Silloin pöydän ja tuolien lisäksi kuvaan tulivat matalat senkit ja pienet astiakaapit. Uusbarokin aikaan tunnettiin jo jousitusmenetelmä, jota ei siis alkuperäisen aikaan ollut vielä keksitty. Uusbarokin värimaailma oli kevyempi kuin barokin, joka suosi tummia värejä. Kankaissa uusbarokin tyyli oli vähemmän prameileva, mutta uusbarokissa suosittiin toki voimakkaita kuoseja.
Uusrokokoo 1830 - 1890
Oli sisustustyyli, joka säilyi muodissa 1800-luvun loppuun asti. Sohviin saatiin mukaan täysjousitus, joten ne olivat upottavan pehmeitä. Kalusteiden ornamentteja paisuteltiin ja mittasuhteet saattoivat karata mahdottomiksi, erityisesti Keski-Euroopassa. Kertaustyylien aikaan puunvärinä suosittiin tummia tai keskitummia puupintoja. Päällisissä kankaat olivat isokuvioisia tai vahvan värisiä. Ristipistokirjontaa käytettiin erilaisissa pinnoissa.
Uusgotiikka 1830 - 1870
Ei toista mitään aikaisempaa valtatyyliä, vaan peustuu keskiajan lopun goottilaisuuteen. Suomessa tämän tyylisiä huonekaluja näkee harvoin, mutta rakennustaiteessa jonkin verran. Goottilainen koristeellisuus näkyi holviruoteina, suippokaarina ja ruusuikkuna-aiheina.
BIEDERMEIER noin 1830 - 1850
Kuvia Wikipediassa
Tyylin oikeampi nimitys voisi myös olla myöhäisempire, mutta se oli empireä kevyempi, kotoisampi ja kodikkaampi. Biedermeier karsi pois empiren metallihelat ja pyöristi jäykät linjat kaarevaan muotoon. Suomessa puulajina oli usein koivu - visakoivu tuli meillä muotiin. Pinnat kiilsivät. Päällikankaista yleisin oli melkein musta jouhikangas, myös vahakangasta käytettiin tai leveäraitaisia villakankaita.
JUGEND eli L'art nouveau
noin 1890 - 1915
(Suomessa noin 1900 - 1920)
Vaikka tyylisuunta saikin tiettyjä ominaispiirteitä, se yritti nimenomaan olla vapaa jäljittelystä ja massatuotannon hengettömyydestä. Lopullisen sysäyksen jugendille antoivat kertaustyylit. Tyyli perustui hyvään käsityöhön ja aitoihin materiaaleihin ja pelkistämiseen. Jugendin ornamentteja ovat luonnosta otetut kasvi- ja eläinaiheet. Niihin pohjautuu myös tyylin tunnuskuvio; kauniista kaartuva joutsenkaulaviiva. Suomessa tyyli oli ensimmäinen omintakeinen design-tyyli ja suomalaisen muotoilu alku.
Painotus Suomessa oli kalevalainen Karjala, käsityöperinteet ja suomalaiset ryijyt. Jugendille tyypillistä oli tummat värit. Pinta oli himmeä, toisin kuin biedermeierissa. Päällisenä oli joko tumma nahka, luonnon värisävyjä toistava villa tai reheväkuvioiset puuvillakankaat.
Jugend rakennuksissa
Hyviä vinkkejä eri aikakausien tapettikuoseista saa tältä sivustolta:
http://www.tapettitalo.fi/tyylit/tyyliopas.html
Mielenkiintoinen nettisivu tuolien historiasta
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/06/tuolien-historiaa-keinutuolista-puhemiehen-valtaistuimeen
Kommentit